Skip to content
Mitä tapahtuu asiantuntijuudelle, kun asiantuntijan ei enää tarvitse tietää eniten? Tätä kysymystä olen pohtinut viime aikoina paljon. Tekoäly on muuttanut tiedon saatavuutta tavalla, jota on vielä vaikea täysin ymmärtää. Sekunneissa voimme saada eteemme tietoa, näkökulmia, analyysejä ja vastauksia, joiden kokoamiseen olisi aiemmin kulunut asiantuntijalta tunteja. Mitä tämä tarkoittaa asiantuntijuudelle?
Kun asiantuntijuudesta tulee kilpailua
Monessa asiantuntijaorganisaatiossa asiantuntijuuteen liittyy – ehkä vähän huomaamattakin – kilpailua. Kuka tietää eniten? Kuka osaa vastata vaikeimpaan kysymykseen? Kenen puoleen muut kääntyvät?
Tällainen kulttuuri voi olla raskas. Se voi ruokkia epävarmuutta, huijarisyndroomaa ja jatkuvaa tarvetta todistaa omaa osaamista. Erityisesti uransa alkuvaiheessa oleva asiantuntija voi helposti ajatella, ettei hänellä ole paikkaa joukossa, jos hänen täytyy ensin olla yhtä hyvä kuin joku, joka on tehnyt asioita kaksikymmentä vuotta. Mutta entä jos meidän ei enää tarvitsekaan kilpailla siitä, kuka tietää eniten?
Tekoälyn aikakaudella tiedon määrä ei ehkä enää olekaan asiantuntijuuden tärkein mittari. Tietoa saa tarvittaessa lisää. Olennaisempaa voi olla se, mitä tiedolla tehdään.
Osaatko kysyä oikeita kysymyksiä?
Osaatko arvioida saamasi tiedon luotettavuutta?
Osaatko nähdä yhteyksiä, joita muut eivät huomaa?
Osaatko soveltaa tietoa omaan tilanteeseen?
Osaatko sanoa myös: ”Tätä en tiedä”?
Meillä on mahdollisuus valita suunta
Tässä kohtaa näen tekoälyssä jotain todella kiinnostavaa. Meillä on mahdollisuus valita, mihin suuntaan asiantuntijuutta viemme. Voimme rakentaa uuden kilpailun: kuka käyttää tekoälyä parhaiten, kuka tuottaa eniten ja kuka pystyy rakentamaan itsestään vaikuttavimman asiantuntijan tekoälyavusteisesti.
Tai voimme valita toisen suunnan. Voimme käyttää tekoälyä oman ajattelumme tukena ja tuoda sen rinnalle sen, mitä ihmiset parhaimmillaan osaavat: keskustelua, kokemusta, näkemyksiä, kysymyksiä, epäilyä ja oivalluksia. Voisimme jopa palata johonkin hyvin vanhaan. Kokoontua yhdessä vaikeiden kysymysten äärelle. Keskustella. Haastaa toisiamme. Jakaa sitä, mitä olemme oppineet. Muuttaa omia ajatuksiamme, kun toinen tuo keskusteluun jotain uutta. Ehkä tulevaisuuden asiantuntijuus ei olekaan yksilön hallussa olevaa jemmatietoa, vaan jotain, jota rakennetaan yhdessä.
Kaikille asiantuntijoille on tilaa
Ajatus siitä, että asiantuntijuudesta ei tarvitse kilpailla, on minulle ennen kaikkea myös työhyvinvointikysymys. Meidän ei tarvitse kaikkien tietää kaikkea. Meidän ei tarvitse olla organisaation paras asiantuntija. Meidän ei tarvitse päihittää kollegaamme osoittaaksemme oman arvomme. Kaikille asiantuntijoille on tilaa. Kaikkia meitä tarvitaan.
Tekoäly voi tuoda meille tietoa nopeasti. Mutta se ei poista tarvetta ihmisille, jotka osaavat ajatella, kyseenalaistaa, yhdistää asioita ja rakentaa ymmärrystä yhdessä muiden kanssa.
Ehkä tärkein kysymys ei siis olekaan, miten tekoäly muuttaa asiantuntijuutta vaan minkälaisen asiantuntijuuden me itse haluamme tekoälyn avulla rakentaa?
